Olin syksyn 2005 töissä eduskunnassa. Hoidin siellä maisteriopintoni työharjoittelujakson ja tein samalla toimittajan töitä. Haastattelin puolen vuoden aikana kymmeniä kansanedustajia ja kuuntelin Arkadianmäen juoruja.
Kokemus oli avartava mutta myös shokeeraava. Tyrmistyin nähdessäni, kuinka paljon narsistisia, huonokäytöksisiä ja poliittisiin peliin keskittyviä kansanedustajia eduskunnassa on.
Kuulin myös useammalta kansanedustajan avustajalta ja eduskunnan työntekijältä, että joillakin (mies-) kansaedustajilla on paha taipumus puhua rasvaisesti ja alentavasti naisseurassa sekä välillä kähmiäkin.
Yritin saada ahdistelun kohteeksi joutuneita naisia antamaan aiheesta haastattelun, mutta turhaan. Syytökset ovat raskaita ja niiden esittäminen julkisesti tietäisi urakehityksen tyssäämistä politiikassa. Vaikeneminen ei siinä mielessä ole ihmeellistä.
Kirjoitin aiheesta kuitenkin yhden lehtijutun Kaupunkilehti Lappeenrantalaiseen (5.12.2005), jossa en maininnut ahdisteluun syyllistyneiden edustajien tai lähteideni nimiä. Juttu aiheutti valtavan kalabaliikin eduskunnassa ja sain sen tiimoilta kymmeniä puheluita, myös iltapäivälehtien toimittajilta.
Juttu tuli mieleeni, kun kuulin joulukuussa tapauksesta, jossa kirjailija Sofi Oksanen kertoi joutuneensa kansanedustaja Jukka Roosin (sd.) ahdistelun kohteeksi. Kaivelin asiaa heti tuoreeltaan, mutta jutun teko tyssäsi, koska se kilpistyi sana vastaan sana -tilanteeksi.
Pari viikkoa sitten Oksanen kertoi tapahtuneesta tv:ssa ja lehdet revittivät aiheesta useita näyttäviä juttuja. Koska olin tiennyt väitteistä jo kuukauden päivät, uutistappio harmitti vietävästi.
Minua jäi kaivelemaan myös asian saama julkisuus. Siinä keskityttiin pohtimaan, kumpi valehtelee: kirjailija Oksanen vai kansanedustaja Roos. Roos vannoi melodramaattisesti puhuvansa totta; "Vaikka Jumala tappaisi, en koe, että olisin käpälöinyt" (IS 27.1.). Itse asia, seksuaalinen ahdistelu, ei sen sijaan saanut palstamillejä.
En ota kantaa kumman kertomus illan kulusta helsinkiläisessä Ostrobotnia -ravintolassa pitää paikkaansa. Tiedän kuitenkin, että useat kansanedustajat ovat syyllistyneet seksismiin ja ahdisteluun.
Suomessa on käyty varsin vähän kunnollista keskustelua naisten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta. Kun sellaista yritetään käynnistää, torpataan se yleensä "tiukkapipoisten telaketjufeministien räkytykseksi".
Kirjailija Oksanenkin on leimattu muutamissa lehtijutuissa ja internetin keskustelupalstoilla julkisuushakuiseksi valehtelijaksi.
Siitä olen kuitenkin varma, että kansanedustajat pohtivat seuraavan kerran kahdesti, ennen kuin käyvät jonkun takapuoleen luvatta käsiksi. Ainakin, jos kyse on julkkiksen takamuksesta.
Kirjoitus on julkaistu Etelä-Saimaan Alakerta-palstalla 6. helmikuuta.
Kommentit