" Olette soittaneet asiakaspalveluumme. Kaikki linjamme ovat juuri nyt varattuja..."
Näinhän se aina alkaa. Siis puhelu useimpiin valtion virastoihin. Ihmisen sijaan pääsee langoille puheviestin kanssa, joka kertoo sinun soittaneen asiakaspalveluun.
Oikeasti? Jos olisin idiootti, saattaisin yllättyä ilmoituksesta. Mutta oletusarvoisesti järjissäni olevana ihmisenä kyllä muistan mihin olen soittamassa.
Sitten on vuorossa monivalintatehtävä.
" Jos asiasi koskee veronpalautuksia, paina numeroa yksi. Jos verokorttia, paina kaksi. Jos haluat valittaa palvelustamme, soita maksulliseen numeroomme 0700-verottaja..."

l l l
Kolmas vaihe hallintoalamaisen kiirastulessa on kuunnella hirveää jonotusmusiikkia. Yleensä se on sähköpianolla pimputettua Bachia, jota soittaa Pitäjänmäen Essolla ensikonserttinsa pitänyt anti-Mustonen.
Ilmeisesti tällaisesta musiikista ei tarvitse pulittaa kalliita teostomaksuja. Inhimillinen kärsimys onkin sitten toinen asia.
No, se ei tunnetusti kiinnosta valtiovaltaa.
Tässä vaiheessa jokainen terve ihminen on alkanut oirehtia. Mihin minä soitin? Mitä asiani koskikaan? Kuka minä edes olen?  Entuudestaan sairas on jo psykoosissa.
Olen tosin kuullut urbaaneja legendoja sitkeistä sisseistä, jotka ovat päässeet puheisiin ihka oikean ihmisen kanssa.
Nämä legendojen sankarit eivät hekään hymyilleet. Miksi olisivatkaan? Olivathan he joutuneet tekemisiin... virkamiehen kanssa
Virkamies on eri mies. Hän ei näytä ajattelevan niin kuin me muut. Jos et usko, lue nukkumaan käydessäsi parikymmentä virkamiesmuistiota. Kirjoittaako täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva ihminen jotain sellaista?
Sama linja jatkuu puhelinkeskusteluissa. Tai keskustelu on oikeastaan väärä sana. On parempi puhua kahdesta rinnakkaisesta monologista, joka on kuin absurdia teatteria parhaimmillaan. Kesyimmilläänkin se muistuttaa palestiinalaisten ja israelilaisten neuvotteluja.
Virkamiehen ja hallintoalamaisen konflikti on iältäänkin yhtä ikiaikainen kuin Lähi-idän tilanne. Typerät suomalaiset eivät tahdo enää muistaa tsaarin ja kuninkaan aikoja. Jokunen meistä elää jopa siinä harhaluulossa, että virkamiehet ovat meitä varten, eikä päinvastoin.
Vähänpä he tietävät elämästä.

l l l
Jos olet selviytynyt kiirastulesta ja saanut puhelusi hoidettua, on helvetin vuoro.
Jäljellä on vielä paperisota, joka on kuin Irak jenkeille. Likainen homma, joka tympii jo, mutta keskenkään sitä ei oikein voi jättää.
Kotiin postissa kolme viikkoa puhelun jälkeen tulevat lomakkeet ovat viranomaisten epäkieltä parhaimmillaan. Lehtimiesviisumin anominen Pohjois-Koreaan tuntuu niiden rinnalla lastenleikiltä.
Hardcore -masokisteille suosittelen EU:n maataloustukien hakukaavakkeiden täyttöä. Jos ei tunnu missään, niin lue vielä päälle Maastrichtin sopimus.
Jos vieläkään ei tunnu missään, tarkoittaa se että olet kuollut. Rauha sielullesi.

l l l
Ja älkää nyt, hyvät virkamiehet, ihan kaikki suuttuko. On teitä fiksujakin.
Ei ole sattunut vain kohdalle.

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Saimaan Alakerta -palstalla 16. huhtikuuta.

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä toimii huonosti. Se on nöyryyttävä, kohtelee ihmisiä epätasa-arvoisesti, on byrokraattinen ja ajanut tiensä päähän.

Kovia väitteitä?

Ehkä niin, mutta tähän tulokseen olen päätynyt seurattuani toimeentulotukiasioita toimittajana ja nähtyäni, miten ystävät ja tuttavani ovat seikkailleet suomalaisen tukiverkoston viidakossa.

Isoissa kaupungissa toimeentulotukijärjestelmä toimii jähmeästi ja hitaasti. Henkilökohtaisista käynneistä sosiaalitoimistoissa on luovuttu, joka on sinänsä järkevää. Valitettavasti tämä on kuitenkin lisännyt kielteisen tukipäätösten määrää: ihmisille on helpompi sanoa ei, kun ei tarvitse sanoa sitä kasvotusten.

Ihminen muuttuu vain nimeksi paperilla.

Tukea hakevat joutuvat tekemään seikkaperäisen selvityksen elämästään ja keräämään valtavan määrän erilaisia liitteitä hakemukseensa: verotustodistuksia, pankkitiliotteita, vuokrakuitteja, selvitystä elämäntilanteesta, talokirjaotetta...

Kirjallisen hakemuksen tekeminen suosii kirjallisesti lahjakkaita ihmisiä - jos pystyt kirjoittamaan perustelut hyvin, saat todennäköisemmin rahaa. Tuen myöntämisen ehdot eivät siis perustu aina lakiin, vaan hyvään ulosantiin ja miellyttävään pärstäkertoimeen.

Vihreät ovat ajaneet uutta perustulomallia, jota kannatan lämpimästi. Puolue on teettänyt laskelmia perustulosta, jonka mukaan se ei tulisi edes nykyistä mallia oleellisesti kalliimmaksi.

Perustuloa maksettaisiin 420 euroa kuussa kaikille sitä hakeneille - tuen saamiseksi riittäisi pelkkä kansalaisuus. Harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta ja asumistuesta ei luovuttaisi vihreiden mallissa.

Uuden mallin kriitikot ovat haukkuneet sitä passivoivaksi, työstä vieroittavaksi ja jopa moraalittomaksi. Väitteet kuulostavat epäuskottavilta.

Valitettavasti perustulomallin uudistus näyttää poliittisesti mahdottomalta: kokoomus ja keskusta eivät ole lämmenneet ajatukselle. Ja sen esitti myös väärä puolue: ison yhteiskunnallisen muutoksen avauspisteitä ei haluta antaa vihreille.

Joten valitettavasti suomalaiset köyhät saavat elää jatkossakin nöyryyttävässä holhousyhteiskunnassa, jossa heille on valittu hallintoalamaisen rooli.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olin Lappeenrannan koiranäyttelyssä jutun teossa maanantaina. Törmäsin työtuttavaani, joka oli paikalla tekemässä talkootöitä.

 

Hän alkoi kommentoida kisaamassa olevia ihmisiä, todeten, että ”nuo pikkupuudelien kanssa sipsuttavat miehet näyttävät ihan homppeleilta”.

 

Yritin kysyä, että miltä ”ne homppelit” sitten näyttävät, kun minäkään en "niitä" kaikkia tunnista, vaikka ystäväpiiristäni iso osa on homoseksuaaleja.

 

En saanut tyhjentävää vastausta, joten joudun jatkossakin arvuuttelemaan, että kuka on ”homppeli”.

 

Olen tottunut siihen, että tietyissä piireissä ja etenkin pienissä kaupungeissa törmää tuollaiseen puheeseen. Siis puheeseen, jossa vilahtavat homppelit, hinttarit ja lesbot – ja sanojen konteksti on aina negatiivinen.

 

Eikä tuo näytä ihan homolta?

 

Miltä homo näyttää? Tai miltä hetero näyttää? Minä en osaa sanoa muuta, kuin että homot pukeutuvat keskimäärin paremmin ja ovat tyylikkäämpiä kuin lihansyöjäheterot. Ja tämäkin oli taas vain yksi stereotypia, joka ei kestä lähempää tarkastelua.

 

On uskomatonta, että vielä 2007 Suomessa joku jaksaa pohtia ihmisen seksuaalisuutta. Mutta ehkä tilanne on parempi, kuin minäkään olen jaksanut uskoa.

 

Seta teetti Taloustutkimuksella tutkimuksen, jossa kysyttiin suomalaisten kantoja samaa sukupuolta olevien parien lasten asemaan. Jopa 80 prosenttia oli sitä mieltä, että rekisteröidyn parin lapsella olisi oikeus jatkaa elämäänsä jäljelle jääneen vanhemman kanssa, jos biologinen vanhempi kuolee.

 

Se on hieno tulos, ja hyvä viesti uudelle eduskunnalle.

 

Seksuaaliseen tasa-arvoon Suomessa on kuitenkin pitkä matka. Sanoisin, että silloin kun kärttyinen ja ruma lesbo/homopari voi elää viiden lapsensa kanssa normaalia elämää Tohmajärvellä kokematta syrjintää, ollaan jo aika pitkällä.

 

Mutta en kehottaisi vielä kokeilemaan.

 

Ei millään pahalla, Tohmajärvi.

Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja Kimmo Oksanen kirjoitti kolumnissaan (6.4.) eduskunnasta pudonneista kansanedustajia. Oksanen kertoi puhuneensa köyhien äänen Ikka Taipaleen kanssa tämän tulevaisuudesta: Taipale lähtee takaisin "baanalle" köyhiä auttamaan.

Ilkka Taipale on ollut median lellikki jo vuosikymmeniä. Häntä markkinoidaan miehenä, joka on tinkimättömästi aina puolustanut heikkoja. Hieno ja pyyteetön mies, jonkalaisia kaivataan lisää.

Omat kokemukseni Taipaleesta ovat hyvin erilaisia. Haastattelin Taipaletta ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten Alueuutisiin. Haastattelu oli tuskaa: Taipale ei kuunnellut kysymyksiä, pomppi hermostuneesti ylös, oli epälooginen ja töykeä.

Kun aloin esittää kriittisiä kysymyksiä demareiden toimista köyhyyden poistamiseksi, Taipale suuttui, hyppäsi pois paikaltaan ja ilmoitti haastattelun olevan ohi. " Etköhän sinä saa tästä jo jutun. Lue vaikka kirjojani, jos ei riitä", Taipale tokaisi lähtiessään.

Pari viikkoa tämän jälkeen haastattelin hänen puoluekaveriaan Arja Alhoa, joka muuten putosi myös eduskunnasta. Keskustelu kääntyi haastattelun jälkeen Taipaleeseen.

Alho kertoi Taipaleen erikoisesta käytöksestä. Alhon mukaan Taipaleella oli tapana huutaa hänelle usein ryhmäkokouksissa "hyi, mene pois, sinussa on kirppuja".

En kysynyt Alholta, oliko väitteessä perää.

Toisen kerran yritin haastatella Taipaletta viime joulukuussa. Sain tiedon, että kansanedustaja Jukka Roos oli ahdistellut kirjailija Sofi Oksastasta ravintolaillan päätteeksi. Ilkka Taipale oli istunut samassa seurueessa, ja nähnyt kaiken tapahtuneen.

Soitin Taipaleelle ja kysyin ravintolaillan tapahtumista. Taipale ilmoitti, että "kuule, pidä sinä omista asioistasi huolta. En minäkään soittele toimittajille ja kysy, että miten teidän ravintolaillat sujuvat".

Selitin Taipaleelle, ettei minua kiinnosta hänen ravintolailtansa yleensä. Mutta kun tasa-arviovaliokuntaan kuuluva kansanedustaja harjoittaa seksuaalista ahdistelua, alkaa illan tapahtumilla olla muita merkityksiä. Kuten moraalisia.

Etenkin jos hyvät puolueveljet peittelevät tapahtunutta.

Taipale löi luurin korvaani.

Tiedän, että Taipale on tehnyt töitä köyhien ja syrjäytyneiden puolesta. Hatunnosto siitä hänelle. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Taipale on huonokäytöksinen narsisti. Kun hän puhuu, pääasia näyttää olevan, että hän puhuu. Itse asia tuntuu olevan toissijaista.

Vuodet vallan kahvassa sokaistaa useimmat ihmiset ja maailma näyttää pyörivän vain oman itsensä ympärillä. Näin näyttää käyneen Ilkka Taipaleellekin, hienolle miehelle köyhien asialla.

Jumala palaa politiikkaan. Näin otsikoi Ulkopolitiikka -lehti (1/07)
kirjoituksen, joka käsitteli uskonnollisten perusteluiden yleistymistä
eurooppalaisessa politiikassa.
Sauli Niinistön paluun politiikkaan vielä sulatan, mutta Jumalakin.
Voi Kristus sentään...
Olen ateisti. Se ei tarkoita, etten kunnioita muiden uskoa ja uskontoa. Mutta
saan aina kylmät väreet, kun joku alkaa perustella lakiehdotusta tai
yhteiskunnallista päätöksentekoa Jumalalla. Oli kyse sitten Bushin Jumalasta
tai al-Qaidan Allahista. Jos Jumala välttämättä haluaa puuttua politiikkaan,
niin miksi hän tekee sen näiden sekopäitten avulla?
Ja miksi heidän Jumalansa supisevat korvaan käskyjä aloittaa sota tai lentää
koneita WTC-torneja päin?

lll

Euroopassa on jo pitkään ajateltu, ettei uskontoa ja politiikkaa pidä sotkea
keskenään. Tämä on yksi Ranskan vallankumouksen jälkijuonteita, ja
ajattelutapaa on kunnioitettu laajasti. Näin jopa poliittisissa liikkeissä,
jotka nojaavat kristilliseen perintöön. Ei Päivi Räsänenkään oikeasti halua
kirjoittaa lakeja vain Raamatun pohjalta.
Jos ette usko, niin kysykää Päiviltä.
Mutta ei kannata tyytyä ajattelemaan, että meillä täällä "sivistyneessä
Euroopassa" kaikki on hienosti. Euroopasta löytyy tälläkin hetkellä irvokkaita
banaanivaltioita, joissa perustellaan ihmisoikeusrikoksia uskonnolla. Kuten
Puolassa.
Puolan äärikatolinen opetusministeri Roman Giertych on vaatinut Raamattuun
vedoten homojen erottamista opettajien viroista, homojen sulkemista
"uudelleenkoulutusleireihin" ja "homopropagandan levittämisen lopettamista".
Ja miten se olikaan: EU on pohjimmiltaan arvoyhteisö? Ja muistaako joku, mitä
Puolassa tapahtui viimeksi, kun maassa oli "uudelleenkoulutusleirejä"?

lll

EU juhlisti 50-vuotista taivaltaan Berliinissä pari viikkoa sitten. Juhlan
kunniaksi kirjoitettiin yhteinen 27 maan julkilausuma. Paavi löysi
julistuksesta heti puutteen: siinä ei mainittu Euroopan kristillisiä juuria.
On totta, että eurooppalaista kulttuuria ei voi ymmärtää tuntematta kristinuskoa
ja sen historiaa. Mutta onko Eurooppa vain kristillinen manner ja pitääkö
poliittisen ja taloudellisen unionin hokea uskonnon merkitystä? Ja eikö
islamilaisella uskonnollakin ole pitkät perinteet Euroopassa?
Ehkä olisi parempi vain jatkaa hyväksi havaitulla linjalla ja unohtaa politiikan
sekä uskonnon sekoittaminen keskenään. Ja muistaa, että uskonnonvapauslain
tärkein pykälä on oikeus olla uskomatta mihinkään.

lll

Vapaa-ajattelijoita epäiltiin viime kesänä Suomessa jumalanpilkasta, kun
yhdistys julkaisi kotisivuillaan Raamattu-aiheisia pilakuvia. Yhdessä niistä
oli teksti: ”Ensin Jeesus ratsasti aasilla, mutta siitä lähtien . . ."
Aaseista meillä ei ainakaan ole pulaa. Ja pääsiäisenä Kristuskin nousee taas
kuolleista.

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Saimaan Alakerta-palstalla 4.4.