Ennustaminen, etenkin tulevaisuuden, on tunnetusti vaikeaa. Aion silti ryhtyä tähän puuhaan.

Ennustan, että Suomea johtaa tulevatkin neljä vuotta punamultahallitus. Keskustan ja demareiden hallitusyhteistyö on sujunut kuluvalla vaalikaudella verrattain hyvin. Muutamia ryppyjä rakkaudessa on toki ollut, mutta ne kuuluvat kaikkiin avioliittoihin. Eropapereita ei olla kirjoittamassa, jos kansa ei siihen vaaleissa pakota.

 

Suomen talouskasvu on ollut ripeää viime vuosina. Hallitus on voinut leikata veroja ja samaan aikaan myös jakaa rahaa. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) onkin kehunut, että nykyisen hallituksen talouspoliittista linjaa voi käyttää jatkossa kansantaloustieteen oppikirjoissa.

 

Pöyhkeää puhetta, mutta ei aivan katteetonta. Kuten Helsingin Sanomien pitkäaikainen politiikan toimittaja Unto Hämäläinen huomautti, temppu on onnistunut noudattamalla kokoomukselaista talouspolitiikkaa. Demarien punaisuutta siitä saa etsiä suurennuslasin kanssa.

 

Kokoomuksen ainoa varma keino päästä hallitukseen on nousta suurimmaksi puolueeksi ja sitä tuskin tapahtuu. Rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä siihen vielä.

 

Jos ja kun Sdp tai keskusta ovat suurin puolue, he vilkuilevat hallituskumppania toisistaan. Apupuolueena voi hyvinkin jatkaa hallitusautomaatti Rkp. Puolue on istunut hallituksessa yhtäjaksoisesti 1970-luvun lopusta lähtien, eikä se aseta yleensä mitään ylitsepääsemättömiä rajauksia hallitusohjelman sisältöön.

 

Vihreät eivät mahdu hallitukseen kielteisen ydinvoimakantansa takia. Seuraava hallitus tekee melko varmasti päätöksen kuudennen ydinvoimalan rakentamisesta. Perussuomalaiset ovat liian EU-kriittisiä ja vasemmistoliitto tuntuu nykytilassaan aiheuttavan pahinta ihottumaa veljespuolueessa Sdp:ssä. Kristillisdemokraatit saattavat tulla kysymykseen, mutta ovat silti epätodennäköisempi vaihtoehto kuin Rkp.

 

Kevään vaalien suurin mielenkiinto kohdistuukin siihen, kumpi nousee suurimmaksi eli pääministeripuolueeksi. Suomeksi sanottuna, jatkaako Vanhanen pääministerinä vai nouseeko Heinäluoma hänen paikalleen.

 

Hyvän talouskasvun takia hallituspuolueet voivat lähteä takki auki vaaleihin. Yhdessä asiassa heidät on kuitenkin laitettava tiukille: miksi köyhyys ja tuloerojen kasvu eivät ole hellittäneet hyvistä suhdanteista huolimatta? Se on kiusallinen kysymys etenkin demareille.

 

Toivon, että olen surkea ennustaja ja vaalit sekä sen jälkeinen hallituspaletti näyttävät aivan joltain muulta. Mutta jos vetoa pitäisi lyödä, niin...