Jos Suomen perustuslaissa on "valuvikoja", kuten viime aikoina on toisteltu, on niitä koko demokraattisessa järjestemässä. Kansanvalta tuottaa välillä valitettavia ilmiöitä, joiden rajoittaminen on kuitenkin vaikeaa ilman että puututaan itse demokraattiseen prosessiin.

Yksi demokratian valuvika on Euroopan parlamentin uusi ryhmä "Identiteetti, perinne ja suvereniteetti". Se on 20 äärioikeistolaisen mepin, europarlamentaarikon, outo sekasikiöinen liitto, joka on homo- ja ulkomaalaisvastainen ja kyseenalaistaa holokaustin tai ainakin sen mittakaavan.

Ryhmässä on jäseniä muun muassa Jean-Marie Le Penin johtamasta Kansallisesta rintamasta. Ranskalaisia jäseniä onkin eniten, seitsemän. Ryhmän ranskalaisen johtajan Bruno Gollnischin rasistisia, juutalaisvastaisia puheita tutkitaan Ranskassa oikeudessa.

Äärioikeiston nousu Euroopassa on huolestuttava ilmiö. Sormien heristelyn ja epä-älyllisten hyökkäysten sijaan kannattaisi kuitenkin pysähtyä hetkeksi pohtimaan syitä, miksi äärioikeisto kerää kannatusta.

Äärioikeiston retoriikka ei ole pelkkää ulkomaalaisvastaista vihapuhetta. Hätkähdyttävää on huomata, että monen äärioikeistolaisen ja (ääri)vasemmistolaisen puheissa vilahtelee samanlaisia elementtejä: taloudellisen protektionismin lisääminen, globalisaatiovastaisuus ja työttömyyteen pureutuminen.

Nämä ovat todellisia ongelmia, joihin valtaapitävät puolueet eivät ole löytäneet vastauksia. Äärioikeisto käyttää tätä hyväkseen ja tarjoaa äkkivääriä ratkaisuja, jotka vetoavat joihinkin äänestäjiin. Jean-Maria Le Pen on esimerkiksi ehdottanut Ranskan työttömyyden nujertamiseksi siirtolaisten heittämistä ulos maasta.

"Hätkähdyttävää on huomata,
että monen äärioikeistolaisen ja (ääri)vasemmistolaisen
puheissa vilahtelee samanlaisia elementtejä."


Äärioikeisto hyödyntää myös ihmisten EU-kriittisyyttä. Uudessa ryhmässäkin sana "suverineetti" on piikki EU:lle: sen jäsenet haluavat palauttaa suvereniteetin kansallisvaltioille. Heidän mielestään EU on epädemokraattinen byrokratian kehto, jota johdetaan suuryritysten toiveiden mukaisesti. Tässäkin löytyy yhtymäkohtia vasemmistoon: lukekaa vaikka suomalaisen mepin Esko Seppäsen (vas.) kirjoituksia (www.eskoseppanen.net).

(Ironista kyllä, äärioikeistolainen ryhmä saa jatkossa noin miljoona euroa tukea EU:lta - tällä rahalla he voivat sitten harjoittaa EU- ja ulkomaalaisvastaista propagandaansa.)

Sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien selvittäminen ei ole helppoa puuhaa, eikä niihin löydy yleensä nopeita ratkaisuja. Siksi politiikot turvautuvat usein mutkien oikomiseen. Näin tehdään muuallakin kuin ääriliikkeissä.

Kun Ranskan konservatiivipuolueen presidenttiehdokas, sisäministeri Nicolas Sarkozy oli käymässä pariisilaisessa ongelmalähiössä, oli hänen lääkkeensä mellakoivien nuorien taltuttamiseen yksiviivainen: hankkiudutaan eroon tästä roskaväestä. Hieno analyysi tilanteesta.

Toivon, että Sarkozy - josta todennäköisesti tulee Ranskan uusi presidentti - mietti hiljaa mielessään jotain muutakin. Kuten, mitä helvettiä me olemme tehneet väärin luodaksemme tällaisen tilanteen.