Virittäydyin joulutunnelmaan kuuntelemalla BBC:n nettisivuilta keskustelusarjan, jossa tunnettu ateistitoimittaja John Humphrys tenttasi kolmea uskonnollista johtajaa. Piinapenkkiin olivat lupautuneet Englannin anglikaanisen kirkon (Church of England) johtaja, Canteburyn arkkipiispa Rowan Williams, islamilainen professori Tariq Ramadan ja rabbi sir Jonathan Sacks.

Humphrys esitti uskonnollisille johtajille aika klassisia ateistin kysymyksiä, kuten miksi Jumala sallii kärsimyksen. Vastauksetkin olivat vanhasta puusta veistettyjä ja pohjimmiltaan keskustelun lopputulos oli jo monesti toistettu: usko on viime kädessä nimensä mukaisesti uskon, ei tiedon asia.

 

Brittityyliin ärhäkästi esiintyvä Humphrys kohteli kilteimmin islamilaista Tariq Ramadania. Käytökselle löytyi syykin; liian kriittinen islamin tarkastelu voi aiheuttaa ongelmia jopa Lontoossa asuvalle BBC:n toimittajalle.

 

Kuinka uskonnosta sitten saa keskustella? Minkälainen kritiikki ja kysymykset ovat sallittuja? Milloin ylitetään normaalin kriittisyyden raja ja rienataan toisen uskoa?

 

Olen itse ateisti, jota uskon asiat kuitenkin kiinnostavat. Pitäähän vihollinen tuntea. Käyn säännöllisin väliajoin väittelyä uskon asioista, usein myös kirkon miesten ja naisten kanssa. Mielestäni en voi kysymyksillä ja epäilyilläni loukata uskovaista, eikä sen uskossa vahvan ihmisen kohdalla pitäisi ollakaan mahdollista.

 

Oma kritiikkini kohdistuu pääosin uskontoa tulkitseviin ihmisiin, kirkon johtajiin, jotka ovat varanneet itselleen yksinoikeuden Jumalan sanaan. Jumalan nimissä on käytetty valtaa ja tehty hirmutekoja aina.

 

Maallistuneissa länsimaissa kristinuskon kritisoiminen ei herätä enää suuria tunteita. Sen sijaan islamilaisten maiden arvostelu näyttää olevan pyhä lehmä, johon ei saisi ryhtyä.

 

 "Kaikki ismit ja uskonnot

ahtaasti tulkittuina

johtavat huonoon tulokseen

"

 

Islamilaisissa maissa rikotaan jatkuvasti ihmisoikeuksia uskonnon nimissä. Naisten, seksuaalisten vähemmistöjen ja muiden uskontojen edustajien asema on järkyttävä.

 

Esimerkiksi Saudi-Arabiassa – joka on demokratiaa rakastavan Yhdysvaltain lähin liittolainen Lähi-idässä – islamin uskosta kääntymistä seuraa kuolemantuomio. Maassa teloitetaan myös homoseksuaaleja ja muita seksuaalivähemmistön edustajia. Amnesty International kuvaa maan ihmisoikeustilanne yhdeksi pahimmista koko maailmassa.

 

Jos tällaisia tekoja perustellaan uskonnolla, kuten Saudi-Arabiassa tehdään, ei ihmisillä ole ainoastaan oikeutta vaan velvollisuus kritisoida uskontoa. "Kulttuurirelativismi", uskontojen kunnioitus, kauppasuhteet tai strategiset edut eivät saa tukkia tukkia ihmisten suita.

 

Historia ei näyttäisi juuri opettavan ihmisiä, eikä se siihen ehkä pystykään. Mutta yhden asian se on osoittanut: kaikki ismit ja uskonnot ahtaasti tulkittuina johtavat huonoon tulokseen. Oli kyseessä sitten islam, kristinusko, kommunismi, kapitalismi tai mikä tahansa muu.

 

BBC:n keskustelusarja on kuunneltavissa internetissä osoitteessa www.bbc.co.uk/religion/programmes/misc/insearchofgod.shtml