Irakin entinen diktaattori Saddam Hussein tuli maallisen vaelluksensa päähän tänään varhain aamulla Suomen aikaa. Hussein oli häikäilemän rikollinen, jonka perään ei itke juuri kukaan. Silti Husseinin teloitus on irvokas kansainvälisen politiikan näytelmä, joka paljastaa kovasta vallasta jotain olennaista.

 

Hussein oli vuosikymmenien ajan Yhdysvaltain hyvä ystävä ja liittolainen. Tämä ei tietysti ole mitään uutta, sillä Yhdysvallat on tukenut diktaattoreita ja sotarikollisia aina. Vanha sanonta Washingtonissa kuuluu, että "hän saattaa olla kusipää, mutta ainakin hän on meidän kusipäämme".

 

Washington tuki epäsuorasti Husseinin valtaannousua, aseisti Irakia sen käydessä hyökkäyssotaa Irania vastaan ja vielä 1980-luvulla diktaattorin luona juoksi säännöllisesti Yhdysvaltain hallinnon korkeita edustajia. Näiden joukossa myös vähän aikaa sitten puolustusministerin tehtävistä eronnut Donald Rumsfeld, joka vannoi 1983 tv-kameroiden edessä Bagdadissa Yhdysvaltain ja Irakin lämpimiä välejä. Lännessä tiedettiin hyvin jo tuolloin minkä sorttinen mies Hussein on.

 

Yhdysvallat olisi toiminut viisaammin, jos se olisi luovuttanut Husseinin tuomittavaksi kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen Haagiin. Hussein olisi tuomittu elinkautiseen vankeuteen rikoksistaan ja koska hän olisi istunut tuomionsa jossain eurooppalaisessa vankilassa, ei hän olisi palannut koskaan Irakin politiikkaan. Irakissa kuolemantuomiota on perustelu nimittäin juuri sillä, että maan tilanteen muuttuessa ja Yhdysvaltain mahdollisesti vetäydyttyä maasta vankilassa istuva Hussein olisi saattanut palata valtaan.

 

Vanha sanonta Washingtonissa kuuluu,

että "hän saattaa olla kusipää,

mutta ainakin hän on meidän kusipäämme".

 

Kansainvälisessä politiikassa ei ole sijaa moraalille tai oikeudelle, vaan kylmälle vallalle. Raaka, machiavellimainen  toiminta on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämän takia toiset kylmäveriset murhaajat ovat sankareita, toiset hirteen joutuvia konnia.

 

Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ilman YK:n lupaa ja vastoin kansainvälistä oikeutta. Lopputulos on järkyttävää katseltavaa. Sota on vaatinut eri arvioiden mukaan kymmeniä tai satoja tuhansia uhreja. Silti kukaan ei vaadi George W. Bushia vastaamaan rikoksistaan oikeuden edessä. Tämä siksi, koskaan jokainen tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden. Se ei tee Bushista yhtään vähemmän rikollista, hän vain on rikollinen joka komentaa maailman tehokkainta sotilaskoneistoa.

 

Maailmalla demokratiaa levittävä Yhdysvallat voisi ottaa seuraavaksi tarkasteluun Persianlahden tärkeimmän liittolaismaansa Saudi-Arabian. Maassa teloitetaan homoseksuaaleja ja kristittyjä, islamin uskosta luopuminen on kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla, maassa on satoja tuhansia orjia ja naisilla ei ole juuri mitään kansalaisoikeuksia. Ja WTC:n iskujen viidestätoista tekijästä kolmetoista oli Saudi-Arabiasta.

 

Saudien ei kuitenkaan tarvitse pelätä maailman mahtavimman sotakoneiston iskuja. Onhan maan johdossa täydellisiä kusipäitä, mutta ainakin ne ovat "meidän kusipäitämme".