Kuulostaako hyvältä ja puolueettomalta otsikolta? Voisiko toimittaja aloittaa uutisjutun Keski-Euroopan mäkiviikosta tuohon tapaan?

 

Joillakin ihmisillä on erikoinen käsitys toimittajan työstä. Heidän mukaansa toimittajat ujuttavat uutisteksteihin omia mielipiteitään tai suoranaista vääristelyä. Harhaluulo elää jopa sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ovat työnsä tai luottamusasemansa takia jatkuvasti tekemisissä toimittajien kanssa.

 

Kollegani Etelä-Saimaan toimittaja Sari Pullinen kirjoitti loppusyksyllä kolumnissaan joutsenolaisista kunnallispolitiikoista tähän tapaan:

 

"Joutsenon kaupunginvaltuuston kokouksessa tuli taannoin kovin ristiriitainen olo. Useat valtuutetut viittasivat puheenvuoroissaan lehtien kirjoitteluun, jolloin ajattelin, että teen tärkeää työtä. Mutta useassa puheenvuorossa myös heitettiin väite, että lehdet kirjoittavat väärää tietoa ja ihan mitä sattuu".

 

Toimittajan työn tärkeimpiä sääntöjä on kirjoittaa totuudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Uutisteksteissä ei saa tuoda esille henkilökohtaisia mielipiteitään tai vääristellä kenenkään sanomisia.

 

Täysin objektiivista journalismi ei ole koskaan. Haastateltavien valinnat ja jutun painotukset ovat jo kannanottoja sinällään. Mutta näitä päätöksiä tehtäessä ajatellaan lukijoita: mikä on heidän kannaltaan tärkeintä ja mielenkiintoisinta.

 

Päättäjillä on välillä myös vaikeuksia erottaa toistaan normaalia toimittajan peruskriittisyyttä ja mielipiteitä. He ovat sitä mieltä, että "kirjoita vain kriittisesti… kunhan et kirjoita minusta". Juhlapuheissa sananvapautta jaksetaan puolustaa, mutta kun sitä käytetään päättäjiä vastaan, muuttuu se tarpeettomaksi likasankojen kaiveluksi.

 

Toinen yleinen ongelma on puheiden peruminen. Poliitikko saattaa puhua ohi suunsa haastattelun aikana ja alkaa katua päästämiään sammakoita jälkikäteen. Sen jälkeen toimittaja voi kuulla syytöksiä puheiden vääristelystä. Jos haastattelua ei ole nauhoitettu, voi se johtaa haastaviin väittelyihin.

 

Palautteen saaminen on toimittajalle kullanarvoista pääomaa. Se auttaa häntä kehittymään ammatillisesti ja miettimään asioita eri näkökulmista. Lukijapalautetta tulee kuitenkin varsin vähän, paitsi silloin jos olet tehnyt karkean virheen. Niitäkin sattuu.

 

Ja palaute jää hyvin mieleen. Yhdessä minulle osoitetussa lukijakirjeessä ihmeteltiin, että maksetaanko minulle todellakin palkkaa tekemästäni (kirjoittajan mielestä ilmeisen ala-arvoisesta) työstä.

 

Voin kertoa, että maksetaan. Mutta mielestäni aivan liian vähän.