l l l
Kolmas vaihe hallintoalamaisen kiirastulessa on kuunnella hirveää jonotusmusiikkia. Yleensä se on sähköpianolla pimputettua Bachia, jota soittaa Pitäjänmäen Essolla ensikonserttinsa pitänyt anti-Mustonen.
Ilmeisesti tällaisesta musiikista ei tarvitse pulittaa kalliita teostomaksuja. Inhimillinen kärsimys onkin sitten toinen asia.
No, se ei tunnetusti kiinnosta valtiovaltaa.
Tässä vaiheessa jokainen terve ihminen on alkanut oirehtia. Mihin minä soitin? Mitä asiani koskikaan? Kuka minä edes olen?  Entuudestaan sairas on jo psykoosissa.
Olen tosin kuullut urbaaneja legendoja sitkeistä sisseistä, jotka ovat päässeet puheisiin ihka oikean ihmisen kanssa.
Nämä legendojen sankarit eivät hekään hymyilleet. Miksi olisivatkaan? Olivathan he joutuneet tekemisiin... virkamiehen kanssa
Virkamies on eri mies. Hän ei näytä ajattelevan niin kuin me muut. Jos et usko, lue nukkumaan käydessäsi parikymmentä virkamiesmuistiota. Kirjoittaako täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva ihminen jotain sellaista?
Sama linja jatkuu puhelinkeskusteluissa. Tai keskustelu on oikeastaan väärä sana. On parempi puhua kahdesta rinnakkaisesta monologista, joka on kuin absurdia teatteria parhaimmillaan. Kesyimmilläänkin se muistuttaa palestiinalaisten ja israelilaisten neuvotteluja.
Virkamiehen ja hallintoalamaisen konflikti on iältäänkin yhtä ikiaikainen kuin Lähi-idän tilanne. Typerät suomalaiset eivät tahdo enää muistaa tsaarin ja kuninkaan aikoja. Jokunen meistä elää jopa siinä harhaluulossa, että virkamiehet ovat meitä varten, eikä päinvastoin.
Vähänpä he tietävät elämästä.

l l l
Jos olet selviytynyt kiirastulesta ja saanut puhelusi hoidettua, on helvetin vuoro.
Jäljellä on vielä paperisota, joka on kuin Irak jenkeille. Likainen homma, joka tympii jo, mutta keskenkään sitä ei oikein voi jättää.
Kotiin postissa kolme viikkoa puhelun jälkeen tulevat lomakkeet ovat viranomaisten epäkieltä parhaimmillaan. Lehtimiesviisumin anominen Pohjois-Koreaan tuntuu niiden rinnalla lastenleikiltä.
Hardcore -masokisteille suosittelen EU:n maataloustukien hakukaavakkeiden täyttöä. Jos ei tunnu missään, niin lue vielä päälle Maastrichtin sopimus.
Jos vieläkään ei tunnu missään, tarkoittaa se että olet kuollut. Rauha sielullesi.

l l l
Ja älkää nyt, hyvät virkamiehet, ihan kaikki suuttuko. On teitä fiksujakin.
Ei ole sattunut vain kohdalle.

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Saimaan Alakerta -palstalla 16. huhtikuuta.

Olin Lappeenrannan koiranäyttelyssä jutun teossa maanantaina. Törmäsin työtuttavaani, joka oli paikalla tekemässä talkootöitä.

Hän alkoi kommentoida kisaamassa olevia ihmisiä, todeten, että ”nuo pikkupuudelien kanssa sipsuttavat miehet näyttävät ihan homppeleilta”.

Yritin kysyä, että miltä ”ne homppelit” sitten näyttävät, kun minäkään en "niitä" kaikkia tunnista, vaikka ystäväpiiristäni iso osa on homoseksuaaleja.

En saanut tyhjentävää vastausta, joten joudun jatkossakin arvuuttelemaan, että kuka on ”homppeli”.

Olen tottunut siihen, että tietyissä piireissä ja etenkin pienissä kaupungeissa törmää tuollaiseen puheeseen. Siis puheeseen, jossa vilahtavat homppelit, hinttarit ja lesbot – ja sanojen konteksti on aina negatiivinen.

Eikä tuo näytä ihan homolta?

Miltä homo näyttää? Tai miltä hetero näyttää? Minä en osaa sanoa muuta, kuin että homot pukeutuvat keskimäärin paremmin ja ovat tyylikkäämpiä kuin lihansyöjäheterot. Ja tämäkin oli taas vain yksi stereotypia, joka ei kestä lähempää tarkastelua.

On uskomatonta, että vielä 2007 Suomessa joku jaksaa pohtia ihmisen seksuaalisuutta. Mutta ehkä tilanne on parempi, kuin minäkään olen jaksanut uskoa.

Seta teetti Taloustutkimuksella tutkimuksen, jossa kysyttiin suomalaisten kantoja samaa sukupuolta olevien parien lasten asemaan. Jopa 80 prosenttia oli sitä mieltä, että rekisteröidyn parin lapsella olisi oikeus jatkaa elämäänsä jäljelle jääneen vanhemman kanssa, jos biologinen vanhempi kuolee.

Se on hieno tulos, ja hyvä viesti uudelle eduskunnalle.

Seksuaaliseen tasa-arvoon Suomessa on kuitenkin pitkä matka. Sanoisin, että silloin kun kärttyinen ja ruma lesbo/homopari voi elää viiden lapsensa kanssa normaalia elämää Tohmajärvellä kokematta syrjintää, ollaan jo aika pitkällä.

Mutta en kehottaisi vielä kokeilemaan.

Ei millään pahalla, Tohmajärvi.

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Saimaan Alakerta-palstalla 4.4.

Kuulosti niin hienolta, että päätin kaivella vähän lisätietoja. Menin mainoksen hyperlinkin avulla Advanced Laboratories Incin kotisivuille. Heti alkuun minulle kerrottiin, että ”60 prosenttia naisista on onnettomia, koska heidän rakastajallaan on liian pieni penis”.

”Onko koolla väliä” – tekstin mukaan peniksen kokoon tyytymättömiä naisia olikin jo 67 prosenttia.

Tieto oli yllättävä. Yleensähän parisuhteen ongelmana ei ole niinkään penis, vaan se ihminen, johon penis on kiinnitetty.

Olen lukenut aikaisemmin, että peniksen isontaminen heikentää potenssia ja aiheuttaa muita seksuaalisia ongelmia.

Mutta olinkin väärässä. Isonnusleikkaus nimittäin ”koventaa ja pidentää erektiota, lisää ejakulaatiovolyymia (eli spermaa tulee voimakkaammin), auttaa pidentämään pidätyskykyä ja lisää muutenkin seksielämää”.

Sivuston kuvissa on vähäpukeisia, nuoria naisia, jotka roikkuvat miehen jaloissa kiinni, ilmeisesti haluten päästä käsiksi hänen ”elefantin kärsän” kokoiseen elimeensä.

Vau. Tämä kaikki kuulostaa niin kovin hienolta. Hyvää seksiä, enemmän ja kauemman aikaa, kokonaan uusi elämä.

Päätinkin siis tilata itselleni heti ajan operaatioon. Mutta mitä ihmettä… Olin lukenut sivustoa huolimattomasti. Eihän siellä tarjottukaan kirurgista operaatiota, vaan ”peniksenlaajennuspakettia”.

Hmm. Penislaajennuspaketti. Mitä ihmettä…

Ja sitten opin, että koko homma on kiinni aivoista.

Koska erektio syntyy aivojen käskystä lähettää verta penikseen, voidaan aivoja ”huijata” tähän temppuun. Tämä onnistuu laittamalla peniksesi lähimaastoon laastarin, jossa on aineksia, jotka stimuloivat aivosi lähettämään tätä viestiä. Tämä taas stimuloi peniksesi kudoksia.

Näin syntyy efekti, jota voidaan nimittää ”peniksen kehonrakennukseksi”. Saat uusia kudoksia vanhojen päälle, ja pian peniksesi on lihaksikas ja paksu kuin elefantin kärsä.

Epäilijöitä varten sivulle on koottu asiakkaiden kokemuksia tuotteen käytöstä. Jonkinlaista vaaleanpunaista herkkutatin näköistä, Photoshopilla duunattua jättipenistään kädessä pitelevä mies kertoo: ”Kiitos ilmaisista näytteistä. Olin ensi alkuun skeptinen koko tuotetta kohtaan. …. Mutta kolmen viikon jälkeen tunsin itseni pornotähdeksi. Kuuden viikon jälkeen olin saavuttanut jo valtavan koon! Lähettäkää minulle lisää tätä kamaa. Jeff D. Miamista”

Homman ihanuus piilee siinä, että koko lysti maksaa vain 199,95 dollaria.

Mutta voi. Tilauksia voi tehdä vain jos omistaa luottokortin. Ja minulla on pelkkä Visa Electron.

Siihen se kaatui.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Demarien paikallinen johtohahmo Teuvo Kinnunen sanoi suoraan, ettei ole 40 vuoteen ollut vaalitilaisuudessa, jossa tunnelma olisi niin lattea.

Demareiden rökäletappio tietää melkoisella varmuudella porvarihallitusta. Vaalien tulos oli melkoinen yllätys, vaikka gallupit lupailivat kokoomukselle voittoa.

Vaalien tärkeimmät teemat olivat demareiden peruskauraa: palvelut, sosiaaliset etuisuudet ja työllisyys. Kysyttäessä ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä sanoo aina hyväksyvänsä korkeankin verotuksen, jossa sillä taataan hyvinvointipalvelut. Tähän demaritkin luottivat.

Vanhasen hallituskausi on ollut monella tapaa hyvä: työllisyys on kasvanut, peruspalveluihin on tehty satsauksia ja talouskasvu on ollut ripeää. Työttömyyden kovasta ytimestä ei kuitenkaan ole päästy eroon, tuloerot ovat kasvaneet, köyhiä lapsiperheitä on paljon, ja epävarmuus työpaikoilla on lisääntynyt.

Tyytymättömyys näihin asioihin näyttää kanavoituneen juuri demareita kohtaan. Demareiden omissa joukoissakin syyttävää sormea tullaan osoittamaan myös puheenjohtaja Eero Heinäluomaa kohti. Häntä ei voi syyttää yksin vaalitappiosta, mutta Heinäluomasta ei ollut myöskään kannattajien sytyttäjäksi. Siitä kertoo myös Heinäluoman heikko menestys pääministerigallupeissa.

Merkille pantavaa on, että myös vasemmistoliitto menetti kannatustaan. Demareihin suunnattu protesti ei siis kanavoitunut vasemmalle, jos perussuomalaisten noussutta kannatusta ei sellaiseksi laske. Timo Soinin joukkojen politiikkahan on - äärioikeistolaista maahanmuuttajapolitiikkaa lukuun ottamatta - hyvin punaista, SMP:n rötösherrajahdin perintöä seuraavaa.

Tulevat neljä vuotta nähdään siis melkoisella varmuudella porvarivaltaa. Ruotsissa porvarit nousivat valtaan keskustalaisella vaaliohjelmalla. Varsinainen hallitusohjelma länsinaapurissa kaivettiin sitten kassakaapista ja se oli selvästi oikeistolaisempi kuin demarimaisilta maistuneet vaalilupaukset.

Tulevat kuukaudet näyttävät, onko Ruotsin tie myös Suomen tie.